Ensimmäinen viikko alkaa olla takanapäin ja se on mennyt ihan ookoo. (lue vaihtelevalla menestyksellä.) Ollaan oltu molemmat kipeitä ja Zena pääsi testaamaan unkarin lääkäriäkin. Sairaala oli kyllä tasoltaan ihan eri luokkaa, kuin suomessa, mutta pari reseptiä sain ja olo alkaa helpottaa!
Tosiaan. Matka tänne oli ihan mielenkiintoinen. Suomessa löydettiin hyvin lentokentälle ja koneeseen, mutta todellista reissumieltä kaivattiin Unkarin päässä. Kun saavuttiin Budapestin lentokentälle, meidän piti löytää bussi tai juna, jolla päästäisiin kaupunkiin nimeltä Kecskemét. Kentällä saatiin aika tyly vastaanotto virkailijoilta, joilta yritettiin kysyä apua. Pienen pyöriskelyn jälkeen saatiin ostettua bussiliput ja lähdettiin etsimään oikeaa pysäkkiä, joka onneksi olikin ihan lähellä! Hetken kerettiin hengähtää siinä rullaillessa pitkin Budapestin katuja, kun tuli mieleen, että jossain pitäisi varmaan jäädä pois ja vaihtaa junaan.
Hetken mietittiin jo, että ollaanko ees oikeassa bussissa ja oisko pari kertaa pitäny miettiä reittivalintaa. Mutta, tyttöjä lykästi! Huomattiin, että vieressä menee junaratoja ja junavaunujakin liikkuu. Oltiinko päästy rautatieasemalle!? Ei kai? Eikujoojoo!! Tässä jäädään pois. Vai jäädäänkö sittenkään? Kymmenen sekuntia mietittiin ees taas ja päätettiin hypätä kyydistä. Otettais vaikka sitten seuraava bussi, jos jäätiin liian aikasin. Lähetiin etsimään junaa ja näytettiin varmaan sen verran eksyneiltä, että paikallinen tarjosi apua! Hän oli menossa kanssa junaan ja näytti sitten tietä. Mentiin aika minuuttipelillä, mutta kerettiin ostaa liput masiinasta, joka oli tietenkin unkarin kielellä ja näytti siltä, että se hajoaa hetkenä minä hyvänsä. Tämä paikallinen onneksi auttoi sen kanssa.
Varmistettiin vielä konnarilta, että ollaan menosssa oikeaan junaan ja hän oli oikein ystävällinen! Iloisesti toivotti meidät kyytiin ja nosti vielä painavat matkalaukutkin rappuset ylös. Tuntu niin hyvältä päästä istumaan junan pehmeisiin penkkeihin pitkän matkan jälkeen. Sitten tuli lipuntarkastaja ja katsoi meidän liput. Hän ei kovin sujuvaa englantia puhunut, mutta sen verran ymmärrettiin, että meillä oli ongelma. Vissiin niitten lippujen kanssa. Mielessä kävi vaan, että tottakai meillä on ongelma. Oishan tää liian heleppoo muuten ollu! Tarkastaja huikkas jollekkin matkustajalle, että tulee selvittämään asiaa. Hän osasi englantia, mutta ei sen enempää alkanut selittämään, sano vaan että seuratkaa mua. Ei meidän auttanut kun mennä perään ja hän ohjasikin meidät vaunuun, jossa oli yksityisiä "loosseja". (Tiiätte junissa sellaset privaatit meiningit, jossa on tyyliin kuus paikkaa per koppi:D) Oltiin siis ostettu astetta paremmat junaliput tietämättä. Olis meille kelvannut se tavallinenkin paikka, mutta ongelmaa ei enää ollut kun siirryttiin, joten hyvä niin.
Junasta löydettiin hyvin päätepysäkille ja me oltiin perillä! Kello oli jotain iltakahdeksan pintaa, kun saavuttiin määränpäähän. Vastassa meitä oli Andras (työpaikkaohjaaja), hänen vaimonsa ja asunnonvälittäjä Gábor. He ohjasi meidät väliaikaiseen asumispaikkaan Hary Hotelliin, jossa oltaisiin 10 päivää ja sen jälkeen muutetaan taloon, jossa asuu muitakin vaihtareita. Tää hotellihuone on ihan siisti, mutta meistä on kyllä kiva päästä "tavallisempaan" asumismuotoon ja kotiutua paikkaan, jossa asutaan suurin osa reissusta.
Homma lähtee varmasti rullaamaan, kun päästään tosissaan tuohon työnmakuun. Kirjoitellaan sitten enemmän työkuvioista ja kerrotaan vähän paikallisesta nuorisotyöstä, kun ollaan itsekkin päästy siihen sisälle. Nyt tämän kaiken höpinän loppuun kuvia ympäristöstä ja kauniista Kecskemétistä!
 |
 |
Näihin kuviin ja tunnelmiin,
Zena & Saara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti